Mitä tänään syötäisiin?

Kevät tulee kohisten, luonto alkaa heräillä eloon talven jäljiltä, aurinkokin näyttäytyy enemmän ja aikakausilehtien otsikoissa puhutaan hehkeästä ihosta ja pastelliväreistä. Ihanaa aikaa, eikö? Tai sitten ei.

Kevät on itselleni vaikea vuodenaika, monestakin syystä. Nautin kyllä auringosta, kunhan iho on ensin tottunut kasvoihin osuvaan auringonsäteilyyn, eikä reagoi nostamalla paukamia, ja uusi kotini on edellistä valoisampi, joka piristää mieltä.

Luonnon herääminen eloon tuo kuitenkin mutkia matkaan, sekä ilmankosteuden että siitepölyn merkeissä. Urtikarian ja muiden sairauksien lisäksi minulla on melkoisen haasteellisia allergioita, siihen pisteeseen asti, että ristiallergiat nostavat päätään keväisin, ja tottahan toki urtikaria ja angioödeema reagoivat niihin kehon ollessa kokonaisuus.

Keväisin on siis aika laittaa ruokavalio remonttiin, ja jättää pois ne ruoka-aineet, jotka aiheuttavat eniten ongelmia. Toki joudun muulloinkin miettimään mitä suuhuni pistän, en pelkästään allergioiden ja yliherkkyyksien takia, vaan myös diabeteksen ja reuman kannalta, sillä nekin reagoivat tiettyihin asioihin. Moni ajattelisi, että sehän on sitten sokeri, joka on pois ruokavaliosta, eikö niin? Ehei, kestän sokeria varsin hyvin. Se on tärkkelyspitoiset hiilihydraatit, joihin minulla ei tehoa insuliini, ja useimmat viljat ja maitoproteiini saa reuman leimahtamaan – joka tulehdustilallaan suututtaa urtikarian. Isoimman osan ajasta välttelenkin viljoja ja maitotaloustuotteita, välillä tehden tietoisia poikkeuksia. Joskus se vain on mukavampi mennä helpomman kautta, ja ottaa vastaan kropan reaktio. Varsinkin urtikarian kanssa on monesti tuon valinnan edessä; otanko paukamointia hetken ilon takia, vai murjotanko oireettomana. Toisinaan oireet on sen pienen ilon väärti.

Keväisin joudun kuitenkin olemaan tiukempi, sillä ne pienetkin poikkeukset tekevät olosta todella tukalan, ja suolistossa ja silmissä jylläävä angioödeema ei ole sen arvoista, että menisin syömään esimerkiksi tomaattia tai tuoretta ananasta, ruisleivästä nyt puhumattakaan. Se reaktio ei ole pelkästään epämiellyttävä, vaan urtikaria ja angioödeema leimahtavat niin pahoiksi, että päädyn vain makaamaan sikiöasennossa, kunnes tajunta menee kivun takia. Moni ajattelee, että urtikaria aiheuttaa vain kutinaa ja poltetta, ja angioödeema turvotusta, mutta ei, pahimmillaan ne aiheuttavat myös huomattavaa kipua. Aivan kuin olisi niellyt happoa, pyörinyt nokkosissa, ja silmille olisi asetettu epätasainen kalvo.

Hyvästelläänpä nyt sitten osa lempiruuistani syksyyn asti, eikä siihen onneksi ole pitkä aika, ja vuosien varrella olen jo tottunut tähän.

Elämässäni on nyt kuitenkin jotain hyvääkin vaihteeksi; muutto, josta kerroin edellisessä postauksessa, on lievittänyt stressiä sen verran, että urtikaria on jossain määrin rauhallisella tuulella, ja olen pärjännyt aavistuksen pienemmällä annoksella antihistamiineja, jes! Pian alkavana pahimpana siitepölyaikana joudunkin yleensä nostamaan antihistamiinien annosta, koska sille ajanjaksolle todella tarvitaan lääkkeiden täysi voima.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 25.4.2019

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

Updated: 02-05-2019