Vuosi pakettiin

Uuden vuoden vaihtuminen on minulle aina jotenkin merkityksellistä, vaikka nykyään en enää mitään pitkiä listoja uuden vuoden lupauksista aio tehdäkään. Edelliset vuodet ovat näyttäneet, että vuodet tuovat mukanaan niin paljon kaikkea mihin ei aina voi valmistautua ja välillä elämän pyörteissä meinaa mennä koko oma pääkin sekaisin. Ehkäpä juuri siksi yhden lupauksen aion kuitenkin itselleni tehdä: olla lempeämpi itseäni kohtaan.

Tämä on ollut jälleen yksi niistä vuosista, kun olen joutunut huomaamaan, että elämää ei voi käsikirjoittaa, eikä kaikki todellakaan mene aina niin kuin itse haluaisi. Välillä se elämä yllättää, niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä vuosi toi minulle mukanaan kaverin, jonka kanssa saatan joutua elämään jopa loppuelämäni. Meidän (minun ja urtikarian) tie ei todellakaan ole ollut alusta saakka ylintä ystävyyttä, eikä se sellaiseksi tule koskaan. Välimme ovat siedettävät, ei suinkaan sen takia, että sairastumisesta olisi tullut jotenkin kivaa tai helppoa, vaan siksi, että alan pikkuhiljaa oppia elämään asian kanssa.

Haaveilen, että voisin tulevaisuudessa olla entistä enemmän vertaistukena muille sairastuneille ja tämä kirjoittaminen on ollut minulle ensimmäinen iso askel. Onni potkaisi ja pääsin kirjoittamaan pian sairastumiseni jälkeen, joten olen joutunut kohtaamaan oman urtikariani siltä osin silmästä silmään alusta lähtien. Aluksi se oli vaikeaa, mutta olen huomannut, että kuukausien edetessä se on helpottanut. Minulle siis ehdottomasti ääneen puhuminen ja kirjoittaminen toimii.

Olen omalta osaltani tullut hieman varovaisemmaksi sairastuttuani. Kirjoitin aiemmin, miten jotkut tulehduskipulääkkeet pahensivat urtikariaani ja niille sitten lääkärini kanssa mietittiin sopivia vaihtoehtoja. Yksi päivä päänsärky yltyi kuitenkin niin pahaksi, että menin ja otin kaapista särkylääkettä. Vasta kun silmät alkoivat turpoamaan, tajusin katsoa paketin etiketin ja sieltähän se vastaus löytyi. Olin epähuomiossa kiireessä mennyt ottamaan sellaista lääkettä, joka minulla pahentaa lähes välittömästi urtikarian oireita. Tämä on siis edelleen aikamoista opettelua sen suhteen, että mikä kumma tuon kaverin pitäisi tyytyväisenä.

Tämä vuosi on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, sillä se on ollut sekoitus ahdistusta, hyväksymistä, sopeutumista, epätoivoa ja jännitystä, mutta myös iloa ja onnea. Isoimpana kuitenkin se, että huomaan oman arvomaailmani menneen osittain uusiksi. Pidän urtikariaan sairastumista isona, elämää mullistavana muutoksena ja se on väistämättä muuttanut itseäni. Jos jotain positiivista pitäisi hakea, niin jotkut pienet asiat eivät enää ärsytä samalla tavalla kuin aiemmin, kun elämässä on suurempiakin murheita.

Kutina vie välillä yöunet ja vähäisten unien myötä aina ei meinaa jaksaa. Kipujen iskiessä joutuu miettimään ottaako lääkettä, joka voi samalla pahentaa oireita, vai ottaako lääkettä, joka ei välttämättä aina toimi yhtä hyvin ja tuo tarvittavaa apua. Kun aiemmin on elänyt aktiivista elämää, jossa on välillä montakin rautaa tulessa, on iso muutos, kun yhtäkkiä ei kaikkea jaksakaan samalla tavalla kuin ennen.

Siksi haluan seuraavaan vuoteen lempeyttä. Että on ihan ookoo, vaikka aina ei jaksaisi. Kun elämässä tapahtuu suuria asioita, on hyvä myös tarvittaessa osata ja muistaa painaa jarrua.

Tämä vuosi ei tuonut vastausta siihen, mikä urtikarian minulle laukaisi. En usko, että siihen pystyy ensi vuosikaan. Sen sijaan pystyn itse olemaan itselleni armollisempi. Aina ei tarvitse löytää kysymyksille vastauksia, kunhan oppii elämään vallitsevan tilanteen kanssa.

Lempeää uutta vuotta sinulle!

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

<<< edellinen postaus

Tarkistettu 8.12.2020

 

Updated: 21-12-2020