Elämää uudessa normaalissa

Urtikariaan sairastumisesta on pian neljä kuukautta. Nyt huomaan olevani jo paljon rauhallisempi ja suhtaudun myönteisemmin aaltoilevaan oirekuvaan. Alussa kävin valehtelematta useita kertoja lääkärissä, sillä aina kun oireilu paheni merkittävästi, löysin välittömästi itseni vastaanottoaulasta odottamassa lääkäriin pääsyä. Mietin paljon, tuleeko elämästä enää koskaan kivaa ja tulenko olemaan koskaan onnellinen. Niin kuin se onnellisuus nyt siitä olisi kiinni, mutta peloissaan ja eritoten epätietoisena sitä ehti miettiä yhtä ja toista.

Ensimmäiset viikot olivat todella vaikeita ja haastavia. Jouduin jopa välillä pahimpien kutiamisten aikoihin olemaan töistä poissa, se harmitti minua suuresti. Kerroin työkavereilleni heti alusta alkaen minkä vaivan olen kiusakseni saanut ja onneksi tein niin. Muistan kun muutamina aamuina ajattelin töihin mennessä, että onpa kiva, kun tänään paukamat ja punoitus on poissa, mutta lounaalle mennessä peilistä katsoikin taas pilkukkaat ja punoittavat kasvot. Aika pian tajusin, että ei näihin oikein taida voida valmistautua mitenkään, sillä ne tulevat, kun haluavat, eivätkä kysele koska olisi sopiva hetki.

Diagnoosin saatuani ahmin netistä kaiken tiedon mitä suinkin vain sairaudesta löysin. Yhä useammassa paikassa nousi esille stressin vähentäminen. Minun kohdallani tuo on helpommin sanottu kuin tehty, sillä olen varmaan kävelevä stressipommi. Paljon en tästä sairaudesta vielä hyvää keksi, mutta jos jotain, niin vihdoinkin olen saanut motivaatiopuuskan parantaa elämäntapojani ja opetella rentoutumaan.

Rentoutuminen on ollut minulle aina tosi haastavaa, mutta urtikaria pakotti minut alusta lähtien pikkuhiljaa sen opetteluun. Ensimmäisenä viikkoina rauhoittelin paljon itseäni kuuntelemalla rentoutusmusiikkia tai äänikirjoja. Halusin tehdä jotain, joka veisi ajatukset pois itse urtikariasta ja iholla olevista punaisista paukamista. Huomasin muutenkin, että alussa ajatukset harhailivat jatkuvasti takaisin tähän nokkosihottumaan. Musiikin kuuntelu ja metsässä kävely ovat jääneet onneksi nyt osaksi elämää ja niiden avulla saa hetkeksi muuta ajateltavaa. Tuntui välillä, etten saanut päivien aikana aikaiseksi muuta kuin katsottua milloin ja minne uusia paukamia on ilmestynyt. Odotin niin paljon niiden poislähtemistä, että ahdistuin jokaisesta uudesta paukamasta ja ajatukset pyörivät vain samaa kehää.

Se on vähän jännä juttu, mutta aika on tehnyt tässäkin asiassa tehtävänsä. Enää en säikähdä jokaista uutta paukamaa tai lehahdusta, vaikka välillä pelottaakin miten villiksi tämä vielä voi mennä. Olen joutunut myöntämään itselleni, että elämä kutiavien, punaisten paukamien kanssa on toistaiseksi minulle se normaali elämä. Hassua miten sitä välillä kaipaakin sitä aikaa ennen urtikariaa. Olisinpa osannut arvostaa elämän helppoutta jo silloin.

Tämä sairastuminen on avannut silmiäni aika moneltakin kannalta. Huomasin alussa ja huomaan joskus vieläkin katkeruuden nostavan päätään, vaikka tiedän, että se on se, joka voimavarani vie. Ensimmäiset ajatukseni ”miksi minä?”, on vaihtuneet ”miten tästä eteenpäin?” kysymyksiin sisälläni.

Edelleen välillä mietin kuinka pitkä minun ja urtikarian yhteinen matka tulee olemaan. Siihen kukaan ei ole osannut vastata ja tuskinpa siihen vastausta koskaan saankaan. Kysymyksiä olisi välillä miljoonia, mutta tuntuu ettei oikein kellään ole vastauksia, siitäkin ihmeellinen kaveri tämä omalta osaltaan on. Tällä hetkellä omalla kohdallani on menossa hivenen tyynempi jakso, mutta tiedän että tähän sopii hyvin lause ”tyyntä myrskyn edellä”. Vaikka sairastumistani on takana vasta lyhyen aikaa, on siihen jo nyt mahtunut useampi seesteisempi kausi, joita seuraa pahenemiskausi- ja nämä sitten vuorottelevat keskenään.

Jokaisen sairastuneen polku on erilainen, eikä ole yhtä tiettyä keinoa sopeutua uuteen tilanteeseen. Se mikä tepsii toiselle, ei välttämättä tepsi toiselle. Koen, että on tärkeää löytää keino, jolla asiaa saa kuitenkin käsiteltyä. Elämä jatkuu eteenpäin tämänkin kaverin kanssa!

Yritetään löytää päivistä positiivista ja muistetaan tarvittaessa vertaistuen voima. Voimia urtikariamatkallesi ja pimeneviin syyspäiviin!

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

Tarkistettu 13.11.2020

Updated: 02-12-2020