Taas arkeen

Nyt on kesälomat taputeltu ja peräti kolmannen kerran tänä vuonna palataan arkeen. Haikeuden ja innostuksen sekaisin tuntein pakkasin työvaatteet lähtövalmiiksi. En tehnyt lomalla juuri mitään, mikä oli suunnitelmana, mutta siitä huolimatta olo on haikea. Tuskin tulee lomailtua ainakaan seuraavaan vuoteen, sillä tarkoitus on painaa loput koulusta läpi yhteen putkeen, ilman lomia.

Töissä on luvassa vähän uusia haasteita ja pientä stressiä meinaa pukata. Urtikaria onkin parisen viikkoa näyttäytynyt taas pahempana. Löytyisikö syy siihen juuri siitä paineesta. Kutina valvottaa ja ahdistaa ja niin oravanpyörä onkin taas valmiina pyörimään. Toivottavasti arki ja rutiinit pysäyttävät sen heti alkuunsa.

Syksymmällä alkaa harjoittelujaksot koulussa. Odotan sekä intoa puhkuen, että pääsen oppimaan uutta alasta joka on todella lähellä sydäntä, mutta myös vähän kauhulla, sillä minun on vaikea poistua mukavuusalueelta, pois tutusta ja turvallisesta. Olen tässä parin vuoden sisään monesti taputtanut itseäni päähän kun viimein uskallan mennä niitä epämukavuusalueita ja pelkoja kohti enkä karkuun. Uskalsin ottaa riskin ja jättää säännölliset työtulot sekä tutut työkuviot ja alkaa opiskelijaksi. Jälkeenpäin tuntuu hassulle, että sitä tuli jahkailtua ja pähkäiltyä näinkin kauan.

Meillä on asunnossa ilmeisesti jonkinlaista rakenneongelmaa, jota on vasta hiljattain alettu selvittelemään. Auki on, kuinka kattava remontti tulee tehdä ja kuinka pitkäksi aikaa meidän tulisi muuttaa muualle. Minulla on pitkään kytenyt takaraivossa ajatus, olisiko asunnossamme myös sellaista vikaa, joka voisi edes osaltaan vaikuttaa urtikariaani, joka puhkesi aika pian tänne muutettuamme. Toivon jopa, että joku sellainen, konkreettinen syy tälle löytyisi!

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 14.8.2020

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

Updated: 13-11-2020