Korvaamaton oppitunti

Vuosi vaihtui ja samoihin aikoihin tuli kuluneeksi vuosi siitä kun repäisin ja hain kirjoittamaan tätä blogia. Se vaati minulta äärettömän paljon uskallusta ja itseni ylittämistä, mutta näin jälkikäteen en keksi muita kuin hyviä puolia asiasta! Kirjoittaminen on ollut uskomattoman terapeuttista, kun on saanut purettua ja jäsenneltyä ajatuksia. Pakka tuntuu olevan edes vähän paremmin kasassa.

Olen kärsinyt viime aikoina huonoista yöunista syystä jos toisesta ja yön pikkutunteina on tullut valvoskellessa mietittyä ja koottua kasaan, mitä kaikkea tässä vuoden aikana olen oppinut urtikariasta, ja mitä se on opettanut minulle.

Omalla kohdallani alku näyttäisi olleen pahin. Saatuani lääkityksen säännölliseksi urtikaria on jäänyt vähän kuin kytemään taka-alalle, odottamaan jotain pahentajaa, joka sen herättää taas pahempana esiin. Olen huomannut, että säännöllisyys ja rutiinit pitävät sen tyytyväisenä. Ruokavalion radikaalit muutokset, harvinaiset juhlimiset ja (ikävä kyllä myös harvinaiseksi jäänyt) urheilu pahentavat oireita äkkiseltään. Raskaana ollessa huomasin hormonimuutosten vaikuttavan suuntaan ja toiseen. Eli jos mielin jotain suurempia muutoksia tehdä, täytyy ne tehdä hiljakseltaan, eikä rykäistä kaikkea kerralla toiseen ääripäähän.

Lämpötilan vaihtelut vaikuttavat myös. Huomasin sen etenkin syksyn kynnyksellä, kun asteet saattoivat heitellä paljonkin päivän ja yön välillä. Myös tullessani kylmästä lämpimään nousee lähes poikkeuksetta kylmää saaneille paikoille laaja, turvonnut ihottuma. Hiki puolestaan nostaa pientä, kutisevaa näppylää joka puolelle ja yhdessä fyysisen rasituksen aiheuttaman kuumotuksen kanssa tuntuu koko keho olevan tulessa.

En ole juuri joutunut käyttämään lääkkeitä (kopkop) tässä parin vuoden aikana, joten niistä on kokemusta enimmäkseen vain urtikarian alkuajoilta. Tulehduskipulääkkeet tuntuivat ainakin silloin turvottavan kasvoja, joten niitä en ole uskaltanut kokeillakaan hetkeen. Yleisesti kaikki ylimääräinen kehossa näkyy myös ulospäin, kuten lääkkeet, virukset ja muut pöpöt, liiat lisäaineet ruoassa, alkoholi... tulee oltua myös aika tarkka, mitä laittaa iholle ja millä pesee itsensä, vaatteensa ja kodin. Toki nämä asiat olisivat lapsiperheessä muutenkin huomion alla. Tuntuu että parhaiten selviäisi, jos hoitaisi itseään samalla lailla kuin lapsia, eikä altistaisi itseään millekään, mikä ei omaan kehoon kuulu.

Ja mitä se on opettanut minulle? Paljon. En olisi alkuun uskonut, että tästä voi löytää niitä positiivisiakin puolia. Toistan nyt vähän itseäni, mutta olen oppinut arvostamaan terveyttä taas uudella tavalla, omaa sekä muiden. Olen oppinut, ettei tulevaa voi ennustaa tai mitään pitää itsestäänselvyytenä. Itsestä pitää huolehtia. Jos ei, saattaa hyvinkin perästä kuulua. Yleensäkin se, miten olen oppinut katsomaan asioita ja maailmaa tämän myötä tekee tästä korvaamattoman oppitunnin. Oppitunnin, jonka kuitenkin toivon pian loppuvan.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 16.1.2020

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

 

Updated: 13-11-2020