Päivät pitenee

Kutisevat aamut ovat palanneet. Ja illat. Sekä yöt. Hiljaiselon jälkeen tämä jatkuva raapimisrumba tuntuu uuvuttavalta. Pää, kaula, korvat, raajat, sormet, vatsa, selkä, ihan kaikki kutiaa ja naamaa turvottaa. Jokuseen viikkoon ei ole ollut hetkeä etteikö ihossa olisi paukamia ja jatkuvasti palelee ja painaa rintaa. Ajatukset ovat olleet lähinnä siinä omassa ikävässä olossa, joten huono omatuntokin sieltä jostain takaraivosta kolkuttelee, kun ei ole ihan täysillä jaksanut olla läsnä perheelle.

Kerrankin urtikaria valitsi hyvän ajankohdan pahenemisvaiheelle, mikäli sellaista nyt voi olla, kun ei tarvitse liikkua ihmisten ilmoilla! Täytyy sanoa, että en edes muistanut enää miten piinaavaa se jatkuva kutina on. Nyt on raajat naarmuilla, mutta muuten vähän rauhoittumaan päin, toivottavasti. Potentiaaliseksi pahentajaksi en ole keksinyt muuta kuin stressin, en ole ollut sairaana tai tehnyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Olen huomannut myös toisen autoimmuunisairauteni pahentuneen viimeaikoina, ja jäin miettimään olisiko niillä joku yhteys tässäkin?

Päivät ovat menneet viime aikoina kotona ja ulkoillessa. Tässä on vuoden verran oltu äitiyslomalla, joten sen puoleen ei kovin mullistavaa muutosta ole arjen rutiineihin tullut nyt maailman tilanteen myötä. Ehdin sen kuukauden ajan pyörähtää töissä tässä välissä.

Ajoittain tämä on vähän vaikeaa ja ahdistaa, mutta onneksi kotona ei kuitenkaan nyt pääse tulemaan tylsää; täällä kun on viihdytettävänä 4-vuotias, joka on tottunut pääsemään päiväkotiin purkamaan energiaa ja vähän alle vuoden ikäinen määrätietoinen pieni mies, joka pääsee joka paikkaan ja jonka lempipuuhiin tuntuu kuuluvan koskea kaikkeen mihin ei saa ja konttaaminen ja kiipeäminen juuri sellaisiin paikkoihin mihin ei saisi. Voin kertoa, että paljoa ei tarvitse paikallaan istua.

Jälleen kerran löydän itseni miettimästä, että eipäs ole tullut arvostettua asioita, jotka on nyt otettu hetkellisesti pois. Sitä pitää omaa arkea niin itsestäänselvyytenä, mutta toisaalta eipä tälläistä tilannetta tule varmaan monikaan miettineeksi. Yritän ajatella asiaa aina pari viikkoa eteenpäin, koska vaikka se olisi kuinka monta pari viikkoista, on se omalle mielelle helpompaa käsitellä niin.

Mittari kuitenkin näyttää tällä hetkellä yli kymmentä lämpöastetta ja ilmassa tuoksuu jo kevät! Ajattelinkin lähteä tästä hengittämään sieltä ulkoilmasta hyviä viboja. Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille, pidetään huolta itsestämme ja toisista, niin fyysisesti kuin henkisestikin. <3

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 7.4.2020

 <<< edellinen postaus

 >>> seuraava postaus

Updated: 08-04-2020