Koronaa pukkaa

Ja sitähän pukkaa sitten joka tuutista. Sometauko olisi tarpeen tähän väliin, jos haluaisi unohtaa asian edes hetkeksi. Pitäisi laittaa radiot ja telkkarit kiinni. Informaatiota tulee laidasta laitaan, eri näkökulmista. Ihmiset reagoivat eri tavoin, jotkut vähän kintaalla viitaten ja jotkut taas ostamalla vessapaperia puoleksi vuodeksi. Itse putoan johonkin välimaastoon; omasta puolestani en jotenkin osaa olla huolissani, mutta lähipiirissä on riskiryhmiin kuuluvia ja vaikka ei olisikaan, haluaisin silti tehdä oman osani kaikkien turvaamiseksi. Se luo paljon paineita, vapaa-ajan sekä työn osalta (ravintola-ala). Tämä poikkeustila ahdistaa ja tämä melkeinpä käsin kosketeltava pelon ilmapiiri mikä nyt vallitsee. Tässä ollaan kaikki uuden ja tuntemattoman edessä ja tilanne tuntuu elävän koko ajan.

Epätietoisuus on varmaan vähän kaikille tässä niitä suurimpia mörköjä. Mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Mihin tämä maailma vielä menee? Jatkuuko tämä maailmanlopun meininki kuinka kauan? Ei voi juuri tietää, miten reagoi mahdollisen tartunnan saadessaan. Olettamus oman perheen kohdalla on, että lievemmillä oireilla selvitään, mutta mistä sen tietää miten asia sitten lopulta menee. En tiedä miten urtikaria reagoisi. Mutta en edes ajattele asiaa, koska en voi siihen tietää vastausta vaikka spekuloisin kuinka. Niinhän se menee, että murehtiessa jotain asiaa kärsii kahdesti. Olen lähiaikoina koittanut työstää omaa ahdistumistani kaikesta, ja nyt jopa huomaan että se on tuottanut tulosta. Olen oppinut miettimään parhaat, pahimmat ja todennäköisimmät lopputulemat ja näkemään sen, että jos kaikella märehtimiselläni onkin joku vaikutus kyseisiin asioihin, niin se on yleensä negatiivinen. Olen myös löytänyt itsestäni ne keinot, joilla käsittelen ahdistuksen ja pelon ja näillä työkaluilla olenkin päässyt aika pitkälle tässä korona-hysteriassakin. En näe mitään hyötyä siinä, että antautuisin pelon valtaan tässä muutenkin kaoottisessa tilanteessa, päin vastoin.

Itse koen asian niin, että jos tämä koronavirus on omalle kohdalle osuakseen niin sitten se osuu. Tämä tilanne on hyväksyttävä ja otettava vastaan. Olen toki erityisen kouliintunut sen faktan suhteen, että on asioita joille ei yksinkertaisesti voi mitään ja tilanteita joihin on vain sopeuduttava; sellainen tämäkin ainakin tällä hetkellä on. Meidän perheen elämään tilanne ei toistaiseksi ole juuri vaikuttanut, sillä teen iltatöitä jolloin lapset voivat ongelmitta hetkellisesti olla pois hoidosta. Julkisille paikoille ei ole mikään pakko päästä notkumaan hetkeen, siinä säästyy jo rahaakin. Työasiat nyt ovat vähän vaakalaudalla, joten taloudellinen turvantunne hieman horjuu. Kotona tulee oltua tavallista enemmän, mutta se voi olla myös positiivinen asia. Kotona saa tehtyä samoja asioita kun ennenkin, ja aikaa niille ja perheelle jää myös tavallista enemmän. Itse ajattelin lukea vihdoin joululahjakirjat loppuun, siivota ja inventoida vaatekaapin sekä keittiön kaapit. Milloin sellaiselle muutoin löytyy arjesta oikeasti aikaa? Kevätkin on joka tapauksessa tulossa ja aion nauttia sen tuomasta valosta ja ilosta.

Toki on ihmisiä, joihin tämä kaikki vaikuttaa radikaalimmin, enkä osaa edes kuvitella kaikkia näkökulmia ja tilanteita. Heille ja kaikille muillekin toivon tsemppiä.

Itse kuitenkin yritän nyt keskittyä siihen, että tilanteet ovat ohimeneviä. On elettävä senhetkisen tilanteen mukaan, niin normaalisti kuin se sallii ja luotettava elämään ja siihen että se jatkuu.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 17.3.2020

 <<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

Updated: 17-03-2020