Kesä!

Kesä on aina ihana ja odottamisen arvoinen asia, silloin kaikki on mukavampaa ja tekemistä tuntuu riittävän paljon enemmän kuin muina vuodenaikoina. Ihan vain ulkoilukin maistuu paremmin näin kesäkeleillä. Muutama viimeisin vuosi on kesien osalta ollut melkeinpä yhtä juhlaa häineen ja polttareineen. Onnekseni kuitenkin viime kesä oli niiden suhteen hiljainen; olisi saattanut jäädä juhlat väliin urtikarian puhkeamisen takia. Tänä kesänä urtikaria on ainakin toistaiseksi pysynyt rauhallisempana edelliseen verrattuna, mutta siltikin jännittää tehtyjen suunnitelmien onnistuminen.

Nyt on taas konkretisoitunut kunnolla se tosiasia, että urtikaria ihan oikeasti haittaa normaalielämää. Ehdin tutustua urtikariaan vain pari kuukautta ennen raskaaksi tuloa, joten en osaa sanoa miten se normaalioloissa pidemmän päälle käyttäytyy. Tietenkin nyt pienen vauvan kanssa menoja tulee karsittua rankallakin kädellä, mutta niiden muutamienkin kohdalla joutuu varautumaan siihen ettei välttämättä kuitenkaan pääse.

Yhtenä aamuna heräsin pitkästä aikaa silmät turvoksissa ja sen jälkeen on mietityttänyt, että niin, mitäs jos joku tärkeä aamu tuleekin herättyä sen näköisenä? Haluanko lähteä festareille näyttäen siltä, että olen juhlinut koko kesän nukkumatta tai tekeekö mieli lähteä perheen kanssa viettämään kesäpäivää huvipuistoon jos on yltäpäältä ihottumassa? Saanko muiden vihat niskaan jos ei ymmärretäkään, ettei ole fiilistä lähteä? Kestänkö lapsen pettymyksen, jos luvattu huvipuistopäivä tai rantapäivä peruuntuu? Elämä tuntuu taas ennalta-arvaamattomalta enkä uskalla suunnitella tai sopia oikein mitään. Tekisi mieli välttää kaikkea mikä voi aiheuttaa stressiä, mutta näillä asetelmilla se tarkottaisi suurinpiirtein sitä, että istumme kotona koko kesän. Ja varmaan myös syksyn, ylipäätään niin kauan kun tämä urtikaria päättää arjessamme esiintyä.

Raskauden jälkeen ja tavalliseen arkeen palatessa iskee pieni alkushokki. Tuntuu aika pitkälti siltä, että kierros alkaa nyt alusta; sopeutuminen taas uudelleen elämään urtikarian ehdoilla ja sillä varauksella, että mikä tahansa suunnitelma saattaa peruuntua sekä uusien elämäntapojen opettelu, joka on ilman muuta kokonaisvaltaisesti vain hyvä asia.

Nyt korostuu miten tärkeää on huolehtia itsestä ja omastakin hyvinvoinnista, joka on kieltämättä viime aikoina jäänyt toissijaiseksi. Jostain olisi revittävä energiaa liikkumiseen ja tahdonvoimaa siihen, että valitsee illalla sipsipussin sijaan jotain muuta. Kaikista vaikeinta on näiden asioiden hyväksyminen ja kaikkien niiden negatiivisten tunteiden ja ajatusten poissulkeminen, joita väkisinkin herää päivittäin. Tähän komboon kun lisätään univelat ja vielä raskaudesta palautuva kroppa niin välillä saa kyllä ihan tosissaan nyhtää, että saa itsestään irti minkäänlaista motivaatiota.

Joka sunnuntai teen saman lupauksen, että tämä ilta menee vielä laiskotellen ja herkkuja syöden ja huomenna sitten skarppaan. Pari päivää saatan sen lupauksen pitää, mutta loppuviikkoa kohden tulee repsahdettua. Sitten kaikki puhti on taas poissa ja ryven epäonnistumisissa vaikka tiedän, ettei tässäkään asiassa saisi olla liian ankara itselleen eivätkä ne pienet repsahdukset kaada koko hommaa. Se on oikeastaan aina ollut näin, olen ikuinen elämäntaparemontoija. On opittava pitämään mielessä, että kaikki muutokset ovat kotiin päin ja sitä energiaa saa sitä mukaa aina lisää, kun niitä muutoksia tekee.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 29.7.2019

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

Updated: 06-08-2019