Hän on täällä!

Viimein hän saapui, hiouduttuaan timanttiinsa 10 päivää yli lasketun ajan. Kyllä sitä hetkeä ehdittiinkin jo odottaa! Synnytyksen käynnistys oli jo varattuna muutaman päivän päähän, kun tulikin aika syntyä, mikä oli ihanaa sillä olin toivonut tietenkin mahdollisimman luonnollista synnytystä. Tässä taas osoitus itselleni siitä, että oma pää ja mieli on suuressa osassa ihan kaikessa; odotin viikkotolkulla merkkiä synnytyksen alkamisesta ja käytin kaiken energian odottamiseen ja stressaamiseen. Käynnistysajan saatuani luovutin ja tyydyin odottamaan käynnistyspäivään asti. Lopetin oloni analysoinnin enkä innostunut joka supistuksesta ja kolotuksesta turhaan. Supistusten alettua oletin niiden loppuvan kuten aiemmatkin ja kuinka ollakkaan, eivät loppuneet! Kaikki kävi melko nopeasti ilokaasun ja puudutteen voimalla ja kyllä sitä taas jaksaa ihmetellä mihin kaikkeen se oma keho pystyykään! Poika oli vähän suurikokoinen, mutta toivuin todella nopeasti ja voimme molemmat hyvin alusta asti. Jotenkin oli sellainen kokemus, että omaa kehoa arvostaa taas enemmän ja haluaa jatkossa huolehtia siitä entistä paremmin.

Iho on kuin onkin ollut ärhäkämpänä synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeisenä päivänä nokkosihottuma lehahteli pitkin kroppaa, onneksi kuitenkaan suuremmin kutisematta. Enemmän se häiritsi taas henkistä harmoniaa, kun pelotti että mihinhän se vielä tuosta pahenee. Tulihan näihin päivittäisiin paukamiin totuttua urtikarian ollessa pahempana, mutta näin äkkiseltään ja melko oireettoman kauden jälkeen tämä taas ahdistaa. Oireet ovat toistaiseksi kuitenkin pysyneet vielä siedettävinä ja painottuvat enimmäkseen yöhön ja aamuun.

Epäselvää tietenkin on, mikä pahenemisen aiheutti. Synnytyksen aikana saatu antibiootti, puudute, hormonit, rasitus vai kaikki yhdessä? Mene ja tiedä, mutta palkinto on kuitenkin joka kutinan ja kivun arvoinen.

Tulevaisuus mietityttää, sillä olen suurimman osan urtikarian kanssa tallatusta polustani ollut raskaana. Ovatko nämä nyt ilmenneet oireet merkki siitä, että raskaus piti sairauden aisoissa? Synnytyksestä alkaa olla pari viikkoa eivätkä iho-oireet vieläkään ole osoittaneet rauhoittumisen merkkejä, päinvastoin. Toki olen heti tähän vauva-arjen alkuun saanut taas stressinaiheita ihan riittämiin aina koko perheen kiertäneestä flunssasta ihan perus arjen ongelmiin asti, jotka tuntuvat kasautuvan aina samaan aikaan ja jo pelkästään se voi varmasti pahentaa urtikariaa varsinkin kun keho on muutenkin vielä vasta palautumassa. Kuten sanottu, ei auta kuin odotella, että aika näyttää ja toivoa parasta. Nyt koen kuitenkin olevani edes vähän viisaampi urtikarian suhteen kuin vaikka viime kesänä, ja osaan hakea apua oikeista paikoista.

Tässä vauvakuplailuni aikana on kuitenkin jossain kohtaa tullut kesä! Pienessä väsymyskoomassa aamukahvia juodessa sitä ihan yllättyy kun katsoo ikkunasta ulos. Tästä kun tervehdytään kaikki ja päästään normaaliin arkeen kiinni voikin jo alkaa suunnittelemaan ristiäisiä ja nauttimaan täysillä tuosta lämmöstä ja vihreydestä.

 

Postaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

 

Tarkistettu 27.5.2019

Updated: 28-05-2019