Ei vain ihottumaa

Tykkään huolehtia ulkonäöstäni ja siksi välillä tuntuu epäreilulta että minua viskataan jo toisella sairaudella, joka aiheuttaa haasteita sen osalta. Että ihan totta, tässä on luovuttu jo karvoista (sairastan alopeciaa) niin mikähän homma että tämäkin piti vielä kokea. Olen koittanut niinä hetkinä olla kiitollinen siitä, että sairauteni ovat enimmäkseen kosmeettisia. Paljon pahempaakin voisi olla.

Joidenkin asenne saattaakin olla että hei, sehän on vaan ihottumaa ja eihän sitä nytkään näy missään. Ei näy ei, koska olen muistanut ottaa lääkkeeni säännöllisesti, eikä minussa jyllää mitään virusta enkä ole syönyt mitään sopimatonta, tai ties mitä muuta josta ihottuma olisi voinut ärsyyntyä. Tuntuu että lista sen pahentajista voisi olla loputon. Minusta on tullut todella pöpökammoinen ja neuroottinen sen suhteen mitä syön.

Viime elokuussa unohtui urtikariat ja muut ikävät asiat hetkeksi, kun tein positiivisen raskaustestin. Kuin ihmeen kaupalla selvisin joitakin päiviä ilman lääkkeitäni eikä oireista näkynyt jälkeäkään. Hetken uskoin jo kokeneeni ihmeparantumisen, olinhan lukenut, että osalla raskaus saattaa helpottaa oireita tai jopa poistaa ne kokonaan. Sitten kuitenkin ilmestyivät iho- ja vatsaoireet sellaisella rytinällä, että vietin pari yötä sairaalassa tipassa ja lääkittävänä. Vieläkään en tiedä, mikä tekijä aiheutti mitkäkin oireet, joku virus vaiko raskaus vaiko jokin muu vai kaikki nuo yhdessä ja tämäkös saikin aikaan viikkojen stressin, unettomuuden ja ahdistuksen, kun vain pelkäsin oireiden taas pahenevan. Samalla jäyti pelko vasta muutaman viikon ikäisen vauvanalun selvitymisestä noista jo omallekin keholle rankoista päivistä.

Vielä pari kuukautta sitten ajattelin urtikariaa koko ajan kaikessa mitä tein, pelkäsin sen pahenevan ja olo oli jatkuvasti ahdistunut ja näin painajaisia. Sairaus tuntui hallitsevan elämää. Että ei, se ei ole kuitenkaan vain ihottumaa ja kosmeettinen vaiva vaan se menee korvien väliin ja huonontaa väkisinkin elämänlaatua. Ajan myötä mieli on vähän rauhoittunut ja tottunut ajatukseen elämästä urtikarian kanssa. Pöpöjä pelkään edelleen ja toki jännittää mitä lisäyksiä tämä raskaus ja etenkin synnytys tuo oireisiin. Olen huomannut niiden aaltoilevan hormonien mukaan. Kun lisäksi pienikin ponnistelu nostaa kuumotuksen kasvoihin ja hikoilun muualle ihoon, ei riitä edes mielikuvitus miettimään mitä synnytyksen kaltainen suoritus ja hormonimyrsky saavat aikaan. Ehkä parempikin ettei tiedä, sen näkee sitten huhtikuussa. Sen jälkeen pääsen kokeilemaan uusia ja kenties tehokkaampia lääkkeitä. Oireeni pysyvät normaalioloissa suunnilleen hallinnassa antihistamiinien avulla, mutta toiveena olisi kuitenkin uskaltaa nauttia elämästä täysillä, urheilla ja juhlia miettimättä loppuuko lysti kuinka lyhyeen ja miltä se naama näyttää seuraavana aamuna.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

 

Tarkistettu 31.12.2018

Updated: 29-01-2019