Työnhaussa jälleen

Niin päättyi taas yksi työjakso minun elämässäni. Työ oli kivaa ja työyhteisö mukava, jään kaipaamaan sitä kaikkea. Harmittaa, että tämänkin työn piti päättyä niin pian. On turhauttavaa olla työttömänä, ja kohta taas pienen pätkän töissä jossain (toisella paikkakunnalla). Olin opiskelijana naurettavan naiivi ja kuvittelin oikeasti saavani maisterin papereilla töitä mistä vaan, tai ainakin nyt siltä alalta, mille olin kouluttautunutkin. Heti valmistumiseni jälkeen hain aluksi vain sellaista työtä, jota oikeasti halusin tehdä. Pääsin muutamiin haastatteluihinkin, mutta ikinä minua ei valittu työhön. Pian tajusin laajentaa hakuani sekä maantieteellisesti, että alojen ja tehtävien suhteen.

Jossain vaiheessa, kun pitkä parisuhde päättyi eikä työtäkään alkanut löytyä, aloin epätoivoissani laittaa hakemuksia moniin paikkoihin, joihin en edes halunnut, sellaisiin töihin, joita en halua tehdä, tai paikkakunnille, joille en halua muuttaa. Sellaisiin työpaikkoihin on hankala kirjoittaa hyvää hakemusta, enkä saanutkaan enää kutsuja haastatteluihin pitkään aikaan. No, sainpahan kuitenkin ihan kivan kesäduunin, ja seuraavana kesänä tein sitä samaa – lehtien varhaisjakelua. Siinä välissä päädyin vähäksi aikaa työhön, jota en ollut edes hakenut ja josta en tykännyt yhtään. Työ oli ahdistavaa puhelintyötä ja työilmapiiri ikävä. Pikkuhiljaa aloin ahdistua töihin menosta niin, että oli paha olla. Siinä vaiheessa oli pakko tehdä päätös työsuhteen purkamisesta. Esimies harmitteli, olin ollut hyvä työntekijä, mutta hän myös ymmärsi minua ja sanoi, ettei tietenkään pidä olla työssä, jossa ei viihdy. Keräsin tavarani ja lähdin saman tien. Jatkuva ahdistuneisuus ja fyysiset kipuoireet loppuivat heti. Se oli elämäni parhaita päätöksiä, vaikka karenssia toki tulikin kolme kuukautta. Neuvoisin kaikkia muitakin aina kuuntelemaan omaa sisintään, sitä, onko hyvä olla. Älä ikinä jää sellaiseen työhön tai ihmissuhteeseen, jossa on paha olla!

Tällä hetkellä olen työmarkkinoiden suhteen taas sellaisessa tilanteessa, että minun on pakko kuunnella sydäntäni tarkkaan. Sain kutsun työhaastatteluun, mutta... Se työpaikka sijaitsee todella kaukana Tampereelta, missä minulla on ystävät, harrastukset ja kiva vuokrayksiö ihanalla paikalla. Se sijaitsee kaukana myös perheestäni ja poikaystävästä. Vuosi sitten asuin melkein yhtä kaukana, toisella puolella Suomea, olin siellä tekemässä muutaman kuukauden sijaisuuden. Nyt minulla on juuri loppunut työpätkä taas toisella paikkakunnalla, olen suhannut puoli vuotta kolmen kaupungin väliä. Suoraan sanottuna minua ei kovinkaan kamalasti innosta muuttaa jälleen monen sadan kilometrin päähän ja olla etäsuhteessa niin että viikonlopuista monta tuntia kuluu matkustamiseen. Siispä tein päätöksen. Minun on peruttava menoni työhaastatteluun. En ole tällä hetkellä enkä tässä elämäntilanteessa valmis muuttamaan työn perässä yli 4oo kilometrin päähän.

Harmi, että täällä päin on paljon enemmän hakijoita yhtä paikkaa kohden, joten työpaikan saaminen on tosi hankalaa. Uskon silti, että minulle on oltava joku kiva työ lähempänäkin. On pakko olla. Ehkä siis teenkin, kuten työkaverit kehottivat: nautin kesästä ja lomailen vähän aikaa, alan vasta sitten etsiä töitä ihan tosissani. On taas paljon mukavampi kirjoittaa hakemuksiakin, kun välillä lepää ja tyhjentää päätä vain makaamalla auringossa ja lukemalla kirjaa, ulkoilemalla ja tanssimalla.

Täytyy kyllä myöntää, että minulla on taas stressitaso kohonnut ihan hirveästi sitä mukaa, mitä lähemmäs työsuhteeni päättyminen tuli, ja nyt sen jälkeen kun olenkin taas työtön. Olen ajatellut, ettei stressi vaikuta urtikariaani, mutta taitaa se sittenkin vaikuttaa. Talven jälkeen kutinat vähän vaikuttivat helpottavan, mutta nyt on taas tuntunut, että antihistamiinia täytyy ottaa joka toinen päivä, ja siltikin kutisee helposti. Ja sekös on ärsyttänyt tätä stressimöykkyä: miksi aina kutisee, miksi pitää olla tällainen tyhmä ihosairaus, inhoan tätä! Stressiä lievittivät viimeisellä työviikolla ihanat kukat ja kortti, jotka sain työtovereilta. Tuli sellainen olo, että minusta pidettiin ja työpanostani arvostettiin. Seuraavaksi on kuitenkin aika suunnata kohti uusia, ihania onnistumisia!

 

 

Tarkistettu 19.6.2018

Updated: 20-06-2018