Stressipesän joulu

Nyt eletään vuoden synkintä aikaa, ja se kyllä näkyy niin kehossa kuin mielessäkin. Väsyttää ja voisi hyvin nukkua kellon ympäri. Aamulla ei jaksaisi millään nousta töihin, eikä huvittaisi lähteä edes mukaviin harrastuksiin. Mieluummin sitä käpertyisi sohvannurkkaan viltin alle hyvän kirjan ja teekupin kanssa. Onneksi sen aika on ihan kohta, kun oikein luvan kanssa saa levätä ja vain olla möllöttää. Nimittäin joulu on jo ihan pian!

Joulunodotuksen kuuluisi olla sitä ihanaa aikaa, kun fiilistellään pimeitä iltoja kynttilänvalossa, askarrellaan kortteja, mietitään lahjoja läheisille, ihastellaan hitaasti leijailevia lumihiutaleita (ei kuralätäköitä ja loskaa). Kuitenkin aivan liian monille joulunalusaika on myös stressin aikaa. Tunnistan kuuluvani itsekin tähän porukkaan, tosin viime vuosina olen oppinut ottamaan hieman rennommin. Silti joulu on juhlana sellainen, että haluamme kaiken olevan täydellistä. Varsinkin naiset sortuvat tällaiseen ajatteluun. Koko asunto pitää siivota viimeistä kaapinnurkkaa myöten, muuten ei joulu tule. Jouluruoat täytyy tietenkin vääntää alusta asti itse, samoin kortit, mieluiten myös lahjat. Kaiken tämän keskellä monilla on kuitenkin työt, perhe ja muut velvollisuudet, aivan kuten muulloinkin.

Turhat stressinaiheet pitäisi osata karsia elämästä pois. Liiallinen stressi kun saa myös fyysisen kehon epätasapainoon: tulee univaikeuksia, päänsärkyä ja iho-ongelmia. Esimerkiksi krooninen urtikaria usein nostaa päätään stressin lisääntyessä. Ja entäs sitten, kun ennen joulua on juostu kaupoilla ja häärätty kotona itsensä ihan tainnoksiin? Sitten koittaa itse juhlahetki, joka sekin vietetään kiireessä ja stressissä, sillä kaiken täytyy tapahtua jonkun tietyn, perinteisen kaavan mukaan. On kuusen koristelut, joulusaunat, hautausmaakäynnit, ruokailut jne. Kuusen koristelu on minulle mieluisaa, mutta kuitenkin epämieluisaa puuhaa. Kuusenneulaset pistäessään ihoa aiheuttavat minulle kirvelyä ja nostavat urtikariamaista kutisevaa ihottumaa pistokohtiin. En tiedä, olenko vähän allerginen kuuselle, vai onko se vain tämä urtikaria, joka siihen pistoon reagoi. Vai saavatko muutkin ihmiset kuusenneulasista ihoreaktioita?

Kun jouluaatto on hosuttu ja häärätty, niin mitäs sitten? Milloin sen sohvannurkan ja lahjaksi saadun kirjan aika olikaan? Joulunpyhinäkö vai välipäivinä? Ei, vieläkään et saa levätä, sillä tuttavien ja sukulaisten luona vieraillessa nekin päivät kuluvat. En ihmettele yhtään, jos ihottumat ja migreenit ilmaantuvat juuri näinä aikoina. Tämä tekstini on hieman kärjistetty, mutta olen itse kokenut ja nähnyt hyvin läheltä edellä kuvatun kaltaista toimintaa. Olen itse juuri sellainen, että haluaisin fiilistellä joulua etukäteen ja ihan rauhassa, mutta aina se joulufiilistely katoaa johonkin kiireeseen, ja lopulta päädyn vielä imuroimaan jouluaattoaamuna. Viime vuosina olen vähän hellittänyt ja esimerkiksi kieltäytynyt sukulaisvierailuista, jos on tuntunut siltä.

Joulun aika tuntuu menevän ohitse aivan liian nopeasti. Kohta onkin jo vuoden vaihtumisen aika. Loppuvuodesta sitä yleensä kertaa ainakin omassa mielessään, mitä kaikkea tänä vuonna tulikaan tehtyä. Toiveita ja suunnitelmia tehdään seuraavalle vuodelle. Vuonna 2018 minulle tapahtunut uusi juttu oli tämän blogin kirjoittaminen. Sain tehdä jotain, mistä pidin, jotain, missä halusin kehittyä. Sain kirjoittaa ja jakaa ajatuksiani kaikille. Olen iloinen siitä, että uskalsin tehdä tämän, vaikka etukäteen oman elämän avaaminen ja sairaudesta kertominen julkisesti epäilytti ja pelottikin. Tuntuu, että olen tämän blogin kautta saanut varmuutta itseilmaisuun. Olisi mukava jatkaa näinkin, mutta nyt henkilökohtaisista syistä joudun jättämään blogin kirjoittamisen. Toivon, että seuraava vuosi tuo mukanaan jonkun yhtä mukavan, ellei paremmankin, uuden asian elämääni. Sitä toivon myös kaikille teille, jotka olette jaksaneet lukea höpinöitäni. <3

 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

 

Tarkistettu 14.12.2018

Updated: 14-12-2018