Niin piinaava kutina

Viimeksi kerroin täyttäneeni hiljattain kolmekymmentä vuotta, ja viettäneeni puolet elämästäni kroonisen urtikarian kanssa. Se sai minut muistelemaan enemmän sairauteni alkua ja etenemistä, myös pohtimaan oman urtikariani luonnetta ja syitä.

Urtikarialle on tyypillistä kutinan ilmaantuminen erityisesti iltaisin. Niin se minullakin alkoi. Ensimmäisen kerran huomioni kiinnittyi erikoisen voimakkaaseen kutinaan, kun kirjaa lukiessani huomasin yhtäkkiä sormenpäissäni tahmean tunteen – verta! Olin istunut risti-istunnassa sängylläni ja jännittävän kirjan lumoissa aivan täysin huomaamatta raapinut kutiavaa nilkkaani. Ihmeellinen, tyhjästä tullut kutina, joka oli niin voimakasta, että raavin ihoni rikki.

Sillä kertaa kutina rajoittui pelkästään nilkkaan ja loppui pian. En enää muista, kuinka nopeasti kutina yleistyi, mutta sitä alkoi esiintyä aina iltaisin, varsinkin nukkumaan mennessä. Urtikarian kamalin oire on ehdottomasti kutina, koska se on niin piinaavaa. Sairauteni alussa kutinaa esiintyi usein vain nukkumaan mennessä, ja silloinkin se alkoi aina nilkoista.

Kun dermografia-ihoa raapii, iho vapauttaa enemmän histamiinia, ja sitä enemmän myös kutittaa. Kutina tuntuu ikään kuin siirtyvän paikasta toiseen, koska raapiminen on usein, varsinkin todella pahassa kutinassa, siinä mielessä hillitöntä, että sitä raapii vähän kutisevan alueen vierestäkin. Niinpä sairauteni alussa unensaaminen usein siirtyi joka puolelta kutisevan kehon takia. Kutina eteni nilkoista sääriin ja pohkeisiin, siitä ylöspäin reisiin ja pakaroihin edeten ylävartaloon ja lopulta päähän. Kun seuraavan alueen kutina alkoi, unohtui edellinen alue, ja lopulta kun koko kroppa oli raavittu läpi, saatoin nukahtaa. Monesti aamulla huomasin, että yöpaidan selkäpuolella oli pieniä veripisteitä, kun olin raapinut ihoni rikki.

Kun kutina alkoi tosissaan häiritä iltaisin unensaantia, ja sitä alkoi ilmaantua päivisinkin, hakeuduin lääkärin vastaanotolle, mutta jo ennen sitä olin ottanut antihistamiinit käyttöön. En olisi pystynyt käymään koulussa tai yleensä missään normaalisti ilman lääkitystä, koska mitkään ihovoiteet eivät auta urtikaria-kutinaan. Edelleenkin joskus ihoni hieman kutiaa iltaisin. Kutiaa se kyllä päivisinkin, mutta päivisin kutinan sijaan on helpompi keskittyä johonkin muuhun ympärillä näkyvään tai tapahtuvaan. Jos kutinasta osaa olla välittämättä, se menee aika nopeasti ohi.

Kasvoissa, ja varsinkin huulissa, ihon nousemisen paukamille raapimisen jälkeen voi aistia hyvin selvästi. Ihoa kihelmöi, ja tuntuu siltä, että iho turpoaisi. Kun kutina iskee kaikkein pahimmin, se ei ole edes kutinaa, vaan nimenomaan kihelmöintiä. Tämä kihelmöinti on sellaista, ettei sitä vain voi ohittaa olan kohautuksella ja yrittää ajatella jotain muuta, kunnes tunne menee ohitse. Jos kutina iskee, otan nopeasti antihistamiinin. Urtikariasta johtuva kutina ei nimittäin katso aikaa eikä paikkaa, vaan se voi iskeä milloin tahansa, ja mihin tahansa kohtaan, jossa on ihoa tai limakalvoa. Siis oikeasti ihan joka paikkaan, myös suuhun ja intiimialueille. Tänään esimerkiksi huomasin, että kieltäni alkoi vähän kutittaa, kun se osui hampaisiini. Onneksi kutina meni nopeasti ohi, eikä tuntunut enää syödessä.

 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

 

Tarkistettu 11.10.2018

Updated: 16-10-2018