Krooninen sairaus

Viimeisen viikon aikana olen huomannut urtikariaoireideni taas hieman yltyneen. Ihoni kutiaa erityisesti kyynärvarren sisäpinnoilta, ranteista ja sääristä. Raapiminen nostaa heti punaisen, näppyläisen ihottuman. Olen ottanut antihistamiinin useammin kuin ennen, mutta kutina ja ihottuma tuntuvat siltikin nousevan herkästi. Mikä lie syynä tähän muutokseen, ehkä stressi, ehkäpä syksyinen ilmasto, joka kääntyi taas yhtäkkiä lämpimämpään suuntaan. Oli syy mikä tahansa, olen joutunut lisäämään lääkeannosta.

Oireeni pysyvät antihistamiinilla kurissa, eivätkä siksi yleensä rajoita elämääni millään tavalla. Lääkkeet pitää vain muistaa ottaa ajoissa, ennen kuin oireet ilmaantuvat, ja kantaa mukana, varsinkin, jos lähtee johonkin yli päivän kestävään reissuun. Toisaalta antihistamiineja saa apteekista ilman reseptiä, joten jos on unohtanut lääkkeensä kotiin, mutta apteekki löytyy läheltä silloin kun lääkettä tarvitaan, ei ole suurempaa ongelmaa. Jos tavallinen, käsikauppatavarana saatava antihistamiini ei auttaisi oireisiini, olisi tilanne hieman toisenlainen. Tai jos urtikariani olisi vaikeammin hallittavaa tyyppiä, vaikkapa valo-, vesi-, kuuma- tai kylmäurtikaria, tekisi oireiden laukaisijan välttely elämästä hankalaa. Onneksi minulla ei myöskään turpoa iho ja limakalvot, kuten toisilla sairastuneilla.

Minulla on kuitenkin krooninen ihosairaus: krooninen urtikaria. Mutta olenko minä kuitenkaan oikeasti sairas? Minulla on lähipiirissäni oikeasti kroonisesti sairaita ihmisiä. He kärsivät kovista kivuista ja pahat oireet vievät heidät aika ajoin myös sairaalaan. He syövät vahvoja lääkkeitä tai noudattavat hyvin rajoitettua ruokavaliota, ja heidän sosiaalinen elämänsä kärsii sairauden takia todella pahasti. He eivät voi käydä normaalisti töissä, mikä aiheuttaa huonommuuden tunteita ja pelkoa siitä, mitä muut, etenkin pomo, ajattelee. Onko minulla siis oikeutta valittaa, jos vähän kutittaa? Minun sairauteni ei kuitenkaan uhkaa henkeäni, eikä vie liikkumis- tai lisääntymiskykyäni. En kärsi jokapäiväisistä kivuista tai vatsaongelmista. Voin käydä kokoaikatyössä normaalisti. Jos oireet iskevätkin työpäivän aikana, minun ei tarvitse lähteä kotiin, tai pahemmassa tapauksessa ensiapuun.

Minusta tuntuu, etten ole oikeutettu sanomaan, että sairastan kroonista ihosairautta. Enhän minä edes koe olevani sairas. Ihoni nyt vain on tämmöinen. Se on ihon ominaisuus, ei varsinaisesti sairaus, kuten lääkäri minulle sanoi. Sitä olen itselleni hokenut diagnoosin saamisen jälkeen ja niin olen muillekin aiemmin kertonut. Koen, että sairautta vähäteltiin silloin, kun 2000-luvun alussa sain diagnoosin. Niinpä opin vähättelemään sitä itsekin. Nykyään kroonista urtikariaa pidetään kuitenkin sisäsyntyisenä autoimmuunisairautena, jonka laukaisee jokin yksittäinen tekijä, tai monen tekijän yhteisvaikutus. Jokainen sairaus tulisi ottaa aina tosissaan, koska se vaikuttaa kantajansa elämään. Toiset sairaudet vain enemmän kuin toiset.

 

 Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

 

Tarkistettu 30.10.2018

Updated: 02-11-2018