Iho ja kesä

Kesällä iho on enemmän esillä ja siksi altis sitä vaaniville monenlaisille vaaroille. Itse kun tykkään käydä metsäpoluilla lenkkeilemässä, saan pelätä punkkeja, jotka voivat levittää puutiaisaivotulehdusta ja borrelioosia. Punkit levittäytyvät koko ajan laajemmalle alueelle, mutta en ole onneksi törmännyt niihin vielä tänä vuonna, eikä minuun ole kiinnittynyt vertani imemään vielä yksikään punkki.

Punkkien lisäksi iho altistuu siitepölyille, jotka jo varhaisesta keväästä alkaen herkistävät allergisia ihmisiä myös muille allergeeneille. Siskoni kärsivät kesäisin nuhasta ja silmäoireista, mutta myös suun kutinasta ja ihottumasta syötyään esimerkiksi mansikoita tai persikoita kesäaikaan. Talvisin hekin uskaltavat taas syödä siitepölyaikaan allergisoivia hedelmiä. Nuorempi siskoni on ollut allerginen pienestä pitäen, mutta vanhempi siskoni tuli allergiseksi teini-ikäisenä. Muistan, kuinka vietimme kesälomaa jollain vuokramökillä ja söimme mansikoita ja ehkä kirsikoitakin. Isosiskolleni puhkesi yhtäkkiä, mikäs muukaan, kuin kauhea nokkosihottuma, akuutti urtikaria. Ensin ihmeteltiin syytä moiseen ihottumaan, kunnes lopulta syyksi osoittautui ruoka-aineyliherkkyys ja siitepölyallergia. Voi olla, että urtikarian puhkeamiseen tarvittiin vielä jokin laukaiseva tekijä, mutta se jäi mysteeriksi, mikäli sellainen oli. Siskoni oli kuitenkin sen verran onnekas, että urtikaria oli akuuttia muotoa ja parani aikanaan. Minun osakseni tuli sitten krooninen urtikaria, mutta kyllä isosiskonikin oman osuutensa kroonisista sairauksista on saanut kannettavakseen, valitettavasti.

Minä en ole allerginen millekään, mutta silti joudun käyttämään antihistamiineja säännöllisesti. Sillä tavalla krooninen urtikaria vaikuttaa elämääni. Lääkkeitä täytyy muistaa pitää mukana. Yleensä minulla onkin parissakin eri pussukassa niitä, kun matkustan jonnekin. Ja töissä olen aina yrittänyt muistaa pitää antihistamiineja mukana. Tosin usein tapahtuu niin, että unohdan täydentää esimerkiksi työpaikan pukukaapissa olevan varastoni sen huvettua, ja sitten ei auta kuin kärsiä kutinasta ja paukamista.

Kutinaa ja punoitusta voi saada aikaan myös ystävämme, ihana aurinko. Niin paljon kuin auringosta iloa ja hyötyä onkin, niin kesäisin on senkin säteilyltä muistettava suojautua. Auringon ansiosta ihomme muodostaa d-vitamiinia, ja se voi helpottaa monien ihosairauksista kärsivien oireita. Itsekin olen kokenut, että iho ei kutise niin herkästi kesäisin, joten siksikin voin nauttia auringosta hyvillä mielin. Siltikin UV-säteily voi aiheuttaa pahojakin vaurioita ihoon. Se vanhentaa ihoa, edistää ihosyöpien kehittymistä ja voi aiheuttaa urtikariaa hieman muistuttavaa valoihottumaa, jonka olen saanut itsekin kokea. Sain ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten ulkomailla dekoltee-alueelle inhottavasti kihelmöivän ja todella voimakkaasti kutisevan valoihottuman. Punaisine näppylöineen ja ihottumineen se todella muistutti urtikariaa. Tämän jälkeen sama on toistunut Suomenkin auringon alla pari kertaa, tosin hiukan lievempänä.

Auringon valo tekee hyvää iholle, mutta en uskalla enää nykyään ottaa aurinkoa niin paljon kuin ennen. Valoihottuman lisäksi olen alkanut suojautua myös ihosyövältä. Äitini kasvoista leikattiin tyvisolusyöpä muutama vuosi sitten. Se on yleisin ihosyöpä ja esiintyy yleensä juurikin niillä ihoalueilla, jotka altistuvat paljon auringon valolle. Koska minulla on muutenkin jo krooninen ihosairaus ja suvussa on esiintynyt aika paljon syöpiä, en halua enää riskeerata omaa ihoani ja altistaa sitä auringossa palamiselle. Joskus aiemmin halusin kesäisin niin ”palavasti” ruskettua, että en välittänyt, vaikka iho vähän paloikin. Kesäfestareilla iho monesti paloikin ihan huomaamatta. Äitini ihosyövän jälkeen olen alkanut ajatella enemmän ihoani. Haluan suojata sen kunnolla kun menen aurinkoon, eikä ihon ruskettuminen ole minulle enää mikään päämäärä auringossa oleilulle. Sitä paitsi, vakuutukseni vakavan sairauden varalle ei korvaa ihosairaudesta aiheutuneita hoitokuluja. Kiitos kroonisen urtikarian!

 

 

Tarkistettu 27.6.2018

Updated: 28-06-2018