Sitten kun

Luonto on puhjennut vihreään loistoon ja kesä on aivan ovella. Suvivirsi kaikuu kevätjuhlissa ja pienet ja suuret oppilaat vastaanottavat todistukset jännityksen vallassa. Omat koulumuistot palautuvat elävästi mieleen. Kuinka kädet täristen odotti mitä numeroita opettaja tällä kerralla on todistukseen laittanut tai kuka saa hymypoika- ja tyttöpatsaan tai stipendin. Hassua että ainoat omat stipendini ovat koulun ensimmäiseltä luokalta sekä aivan viimeiseltä luokalta lukiosta. Molemmista olin aivan yhtä yllättynyt. 

Työelämässä tässä vaiheessa vuotta alkaa viimeiset rutistukset eri projekteissa, jotta maailma olisi valmiina kun ensimmäinen kauan odotettu kesälomapäivä koittaa. Joka vuosi viikko ennen lomaa alkaa höyry nousta korvista kun yrittää niin kovalla kiireellä saada kaiken tarvittavan tehtyä. Koko talven olen säännöllisin väliajoin lausahtanut: Täytyy sitten kesälomalla siivota... Täytyy sitten kesälomalla järjestellä... Ja kuinka sitten loman viimeisenä päivänä huomaa ettei ole saanut tehdyksi puoliakaan siitä mitä oli aikonut. 

Olen yrittänyt kaikin tavoin päästä irti "sitku-elämästä". Sitten kun tulee loma, sitten kun saan rahaa, sitten kun jaksan, ehdin, pystyn tai viitsin... Miksi tehdä jotain vasta huomenna jos sen voi tehdä jo tänään? On turha siirtää - jotain mitä haluaa tehdä - jonnekin tulevaisuuteen.

Sama juttu pitkäaikaisten sairauksien suhteen. On turhaa luopua haaveista sairauden takia. Varmasti löytyy keinoja niiden toteuttamiseen. Täysin toinen asia on, löytyykö halua. Enemmän löytyy niitä (teko)syitä miksi jotain ei voi tehdä NYT ja tässä. Olen todella paljon pohtinut näitä asioita ja saan itsenikin kiinni tämän tästä ajattelemassa että: Sitku....

Pari viikkoa sitten yllätin itseni, ja ehkä perheenikin. Paikkakunnallemme avattiin uusi lasten ja nuorten liikuntahalli. Sen yhteyteen oli avattu myös kuntosali. Koska olin sairastanut erilaisia flunssia koko alkuvuoden, en ollut luonnollisesti päässyt myöskään kuntosalille. Sillä aikaa, kun lapset hyppivät ja pomppivat trampoliineilla ja kiipeilivät seinillä, kävin kurkkaamassa tätä uutta kuntosalia. Ihastuin ensi silmäyksellä. Kun näin hinnan vuosikortille, ihastuin entistä enemmän. Ei mennyt montaa minuuttia kun olin kirjoittanut nimeni alle sopimukseen vuoden mittaisesta jäsenyydestä. Siitä alkoi ns. uusi elämä uudella kuntosalilla.  Se ei ollut: Sitten kun... vaan HETI nyt!

Muuten minulla on mennyt todella hyvin urtikarian kanssa. Nyt siitepölyaikana olen joutunut ottamaan antihistamiinia 2 x päivässä, eli sekin voi vaikuttaa asiaan. Käydessäni lääkärissä sain tietää myös, että astmani on ollut huonossa hoidossa. Sain uudet lääkkeet myös siihen ja nyt tuntuu, että hengitys kulkee paremmin kuin vuosiin. Onhan se ihan erilaista harrastaa liikuntaakin, kun ei happi lopu. 

Nyt taidan mennä hakemaan takakontista kukka-amppelit mitkä kävin ostamassa tänään. Ripustan ne terassille, istahdan hetkeksi siemailemaan kahvia ja nauttimaan niiden kauneudesta.

 

Tarkistettu 22.12.2016

Updated: 19-06-2017