Kurja sää vai ihana päivä

Koska rakastan kaikkea kaunista ja varsinkin kaikkea pimeässä loistavaa, oli ihanaa taas tauon jälkeen käydä Linnanmäen Valokarnevaaleilla. Oli jännittävän kutkuttavaa kun menimme sinne valoisalla, odottaa että ilta hämärtyy ja kaikki kauniit valot tulevat esiin. Minä toimin jälleen kerran totutusti vaatenarikkana, välipala-automaattina sekä juomapisteenä. Minua ei todellakaan saa niihin kieputtimiin ja muihin vatkaimiin päätäni sekoittamaan. Tytöt kyllä menivät minunkin edestäni. Kun pimeä sitten vihdoin saapui, häkellyin aivan siitä valojen kauneudesta mitä sinne oli loihdittu.

Toisille tämä vuodenaika merkitsee lähes jokapäiväistä päivittelyä ja valitusta kurjasta säästä, loskasta ja pimeydestä. Viittaan kintaalla moisille ilonpilaajille. Minusta ei ole ollenkaan järkevää pilata oma sekä läheisten mieli jatkuvalla valittamisella. Otetaan esimerkki: Heräät aamulla töihin, vedät verhot syrjään ja katsot miltä ulkona näyttää. Kyllä, siellä on loskaa, ja sataa vettä. Ilmakin on harmaa ja kaikenlisäksi tuulee. Niin, mitä sinä ajattelisit tässä tilanteessa. Kannattaa oikeasti pysähtyä tarkkailemaan omia ajatuksiaan koska niihin pystyy vaikuttamaan. Vaihtoehto 1) Voi kurjuuden kurjuus, miten synkkää, harmaata, märkää ja ikävää tuolla on. En millään jaksa nousta koska joudun kävelemään noin kamalassa säässä autolla asti. Vaihtoehto 2) Onpa ihana jälleen herätä uuteen aamuun. Mukavaa kun ulkona on vaihtelevaa säätä eikä aika ole samanlaista. Menenpä keittämään kupillisen höyryävää maistuvaa kahvia. Puen lämpimästi päälleni ja riennän työpaikalle.

Valitus, ikävät puheet ja negatiivisuus on ikävä kyllä tarttuvaa. Se takertuu lähellä oleviin ihmisiin sekä myrkyttää oman mielen. Joka päivä on valinta millä asenteella kohtaat niin sään kuin tapaamasi ihmiset.

Ja sitten näihin terveysasioihin. Niin pitkään kuin tässä olenkin kertonut miten nokkosihottumani on helpottunut, nyt on tapahtunut ikävä käänne. Noin pari viikkoa sitten iltapäivällä töissä ihmettelin miten vasenta korvalehteä kutittaa ja kihelmöi. Seuraavana päivänä pari raapaisua aiheutti kämmenselkään punaiset kutisevat viirut. Näitä tämänkaltaisia oireita on nyt ollut sen pari viikkoa enkä millään ymmärrä mikä tämän on voinut laukaista tai miksi nyt niin pitkän ajan jälkeen oireita alkaa taas tulla. Olen pitkään pärjännyt sillä yhdellä antihistamiinilla minkä otan aamulla. Nyt joudun iltapäivästä ottaa toisen. Kieltämättä tämä hieman lannistaa. Olen uskotellut itselleni, että urtikariani alkaa pian olla vain ikävä muisto, mutta ainakin tällä hetkellä oireet ovat palanneet.

Mutta edelliseen positiivisuuden manifestiin viitaten, en aio tätä tämän enempää murehtia tai märehtiä. Kaksi antihistamiinia päivässä on sentään paljon parempi tilanne kuin neljä pilleriä silloin kun tämä sairaus puhkesi. Nyt taidan laittaa kynttilän palamaan ja kääriytyä lämpimään vilttiin sohvalle lukemaan kirjaa.

 

 

Tarkistettu 22.12.2016

Updated: 19-06-2017