Kevätkutinoita

Tuntuu ihan uskomattomalta, että taas ollaan siinä kohdassa vuotta kun lapset alkaa vihjailemaan joskos sen trampoliinin voisi jo pystyttää tai kun siitepölytiedotuksessa ilmestyy ne ensimmäiset L-kirjaimet Etelä-Suomen kohdalle. Kyllä, tässä sitä jälleen ollaan. Toisaalta sitä ihmettelee miten aika kuluu nykyään niin nopeasti ja toisaalta on niin ikionnellinen siitä, että pimeä aika on vihdoin päättymässä ja pääsee kaikkiin ihaniin pihahommiin. Omalla pihallamme näkyy jo lumesta paljaita alueita ja voin jo kuvitella silmissäni kuinka ne viimeisetkin valkoiset peitteet sulavat, nurmikko alkaa vähitellen vihertää ja ensimmäiset leskenlehdet nostavat päänsä tienpientareille. On myös vuosi meidän perheen ikimuistoisesta matkasta Berliiniin. Sieltä tämä kuva jossa on keväisen keltainen kala.

 

Jos vaikka tänä keväänä saisin ne porkkanat, perunat ja yrtit istutettua. Viime kesänä kävi hieman köpelösti. Intoa täynnä istuttelin ämpäreihin mm. kirsikkatomaatteja ja kodinhoitohuoneen pöydällä vadeissa kasvoi lehtisalaattia, hernettä ja timjamia. Ja kuinkas sitten kävikään? Parin viikon kuluttua siitä kun olin täysin unohtanut että kasvit tarvitsevat vettä, viljelmäni näyttivät melko surullisilta. Mutta ainahan voi yrittää uudelleen. Pitää varmaan laittaa hälytys puhelimeen: “Muista kastella kasvit!” Ei ihme, ettei minulla ole koskaan ollut montaa viherkasviakaan. Tuo yksi ja ainoakin saa vettä vain ehkä kerran kuussa. Joillekin on suotu vihreä peukalo, toisille ei. Kuulun jälkimmäisiin.

Tällä hetkellä nenä vuotaa, kurkku on karhea ja yskittää. Tuntuu että alkuvuodesta juuri parantunut flunssa on iskenyt takaisin. Astmaiselle se tarkoittaa pitkittynyttä yskää ja kasan muitakin oireita. Sitten kun joutuu napsimaan kuumetta alentavaa ibuprofeenia, on kutina taattu. Eräänä päivänä kun olin jälleen kerran syönyt kaikki antihistamiinit käsilaukustani, olin hyvin lähellä lähteä ajamaan kotiin sitä hakemaan. Tuntui, että kielikin kihelmöi. Alkoi vähän pelottaa, että voisiko se ikävä olo suussa johtaa johonkin pahempaan. Niin monet hedelmät sekä pähkinät aiheuttavat minulle suun kutinaa sekä kurkun turpoamista. Join vettä ja sinnittelin kotiin saakka. Kun vihdoin sain pillerin otettua ja tunsin kuinka se alkoi helpottaa, olin hyvin helpottunut. Ja jälleen kerran lupasin itselleni, että varmistan että minulla on aina antihistamiinia laukussani.

Tuntuu että joskus allergioihin suhtaudutaan ikään kuin se olisi korvien välissä tai että olen muuten vaan nirso, kun teen pitkän listan siitä mitä en voi syödä. Joskus ajattelin, että ruoka-aineallergiat lievenee aikuisiällä. Enää en ajattele niin. Mutta toisaalta, sillä ei ole merkitystä mitä muut ajattelevat. Kun itse tiedän allergioitteni ja oireitteni olevan totisinta totta.

 

Tarkistettu 22.12.2016

Updated: 19-06-2017