Kesänmakuisia muistoja

Viime kesä oli aivan mahtava! Ex-tempore-ihmisenä ehti tehdä vaikka mitä. Kerron sinulle nyt minun ja kahden tyttäreni Tallinnan reissusta. Se ei nimittäin ollut mikään tavallinen Tallinnan reissu Kapatoosianmäkineen ja Virukeskuksineen.

Olimme juhlistamassa minun sekä lasten kesäloman alkua ravintolassa koko perheen voimin. Mies joutuisi vielä odottamaan kuukauden päivän ennen omaa lomaansa. Siinä etanoita nautiskellessani mielessäni virisi ajatus, mitä jos lähtisimmekin tyttöjen kanssa johonkin matkalle. Siinä sitten käytiin läpi Kanariansaaret, Turkki, Kreikka ja vaikka mitkä muut vaihtoehdot kunnes ajattelin, että mitä jos Virosta löytyisi joku kiva kylpylä minne mennä. Me rakastetaan kylpylöitä.

Pääsimme kotiin ja istahdin saman tien koneen ääreen ja eipä aikaakaan kun matkakohteemme oli selvillä. Olin jo varannut laivamatkan sekä majoituksen kun ilmoitusluontoisesti kerroin: Lähtisimme Viimsi Spahan Tallinnaan. Ikinä emme olleet siellä käyneet mikä teki matkastamme entistä jännemmän. Seikkailut on kivoja! Lähtö olisi kahden päivän päästä.

Koitti lähtöpäivän aamu. Missä on uikkarit? Minne olen pistänyt uimalasit? Onkohan siellä pyyhkeet vai tarvitaanko omat? Aikamoinen lähtöhässäkkä oli käsillä kun yritimme saada kaiken tarpeellisen ängettyä matkalaukkuun ja yrittää olla unohtamatta jotain tärkeää kotiin.

Riensimme laivalla suoraan hyttiimme viemään laukut ja sitten kiireen vilkkaa buffetiin. Minusta parinkin tunnin laivamatkalla on kiva olla paikka minne laittaa tavarat ja missä oikaista itsensä hetkeksi. Tallinnassa menikin hetki löytää oikea bussi millä pääsisimme Viimsiin. Sinne oli noin 20 min matka keskustasta. Ajatella, että bussimatka maksoi minulta 2 euroa ja lapsilta kultakin 1 euron. Muutenkin Viron hinnat saivat minut jatkuvasti ihmettelemään.

Kun olimme hotellista saaneet oman huoneemme, vaihdoimme saman tien uikkarit ja suuntasimme kylpyläosastolle tutustumaan. Varsinainen hotellin oma kylpylä ei ollut suurensuuri vaikka sieltä löytyi kyllä kaikki tarvittava kuten porealtaat. Mutta se saunaosasto olikin sitten aivan jotain ihmeellistä - 9 erilaista saunaa!  Lempisaunaksemme muodostui hyvin pian höyrysuolasauna. Siellä oli suuressa keraamisessa kulhossa merisuolaa jota hierottiin koko vartaloon. Seinässä oli kaksi vesiletkua joita aluksi luulin käytettävän suolan huuhtomiseen vartalolta. Ihmettelin kyllä miksi vesi oli jääkylmää. Pian selvisi, että se olikin tarkoitettu istuinten huuhtomiseen suolasta. Ihme kyllä, ihoni ei laisinkaan ottanut itseensä vaikka hieroin sitä karkealla merisuolalla. Aivan mahtavaa, että urtikaria on vihdoinkin irrottamassa otteensa minusta.

Hotellin kylpyläosastolta oli suora kulku ovien kautta vesipuistoon. Huonehintaan kuului yksi käynti siellä päivittäin. En ole koskaan ollut mikään liukumäkien ystävä enkä todellakaan aikonut nytkään tehdä poikkeusta. Mutta tyttäreni saivat kuin saivatkin minut yllytettyä yhteen liukumäkeen ja eihän siitä laskemisen riemusta meinannut tulla loppua millään kun kerran olin vauhtiin päässyt. Pitäisi vain enemmän rohkaistua kokeilemaan asioita. Olen tullut liian varovaiseksi mitä vanhemmaksi olen tullut.

Hotellilla oli vuokrattavana aulassa polkupyöriä ja eräänä aamuna lähdimme ajelulle meren rantaan. Itse en rohjennut uimaan, mutta rohkeat lapseni uskalsivat eikä varavaatteita tietenkään ollut matkassa. Onneksi rannasta oli vain kivenheitto takaisin hotellille ja lämpimiin saunoihin.

Muistan vieläkin kun noin neljä vuotta sitten jouduin katselemaan lasin ulkopuolella kun muu perhe nautti kylpylän riemuista jossain päin Suomea. Ihoni ei yksinkertaisesti silloin kestänyt uimista, saunomista tai mitään fyysistä hankausta. Toisin on nyt ja olen siitä kovin kiitollinen. En uskonut lääkäreitä kun sanoivat minulle silloin aikanaan, että urtikarialla on taipumus pikku hiljaa vuosien myötä laantua. Ainakin minun kohdallani se on totta tänä päivänä. Pikkuruinen antihistamiinipilleri päivässä riittää.

 

 

Tarkistettu 22.12.2016

Updated: 19-06-2017