Kuka ihmeen miina?

Olen aivan innoissani tämän blogin kirjoittamisesta. Toivottavasti tarinani ja ajatukseni voivat olla iloksi ja avuksi kaikille kiinnostuneille ja saman sairauden kanssa eläville.

Olen 37-vuotias graafinen suunnittelija. Perheeseeni kuuluu mies sekä kaksi tyttöä: 9- ja 12-vuotiaat. Lemmikkejä on kolme: koira, kani ja gerbiili. Asumme paritalossa päättyvän tien varrella. Leikkipuisto näkyy ikkunasta. Tämä on oikea lapsiperheen paratiisi.

Olen pienestä asti sairastanut erilaisia allergioita. Ensimmäisenä tuli koivun siitepöly sekä tietyt hedelmät. Myöhemmin tuli astma ja vuonna 2011 tämä nykyinen riesa, urtikaria.

Kerron hieman vuoden 2011 keväästä, jolloin tämä kutina alkoi. Minulla oli paljon stressiä ja sairastin pitkittyneen keuhkoputkentulehduksen, johon sain antibiootin. Ensimmäisenä huomasin, että jalkapohjat kutisee. Muistan sen elävästi. Makasin sängyssä lukemassa jotain, kun huomasin vähän väliä hinkkaavani jalkoja lakanaan. Sitten oli vuorossa sormien välit. Hetken jo luulin, että minulla on syyhypunkki. Etsin vimmatusti tietoa netistä.

Kutinoita alkoi ilmestyä eri puolille vartaloa. Kun kannoin käsilaukkua, siihen kohtaan käsivarteeni tuli punaisia painaumia jotka kuumottivat ja kutisivat. Jos raapaisin johonkin, hetken päästä siihen nousi koholle viiru joka alkoi kutista.

Näitä oireita kesti muutaman kuukauden ja hoidin niitä aluksi erilaisilla voiteilla. Eivät ne auttaneet. Koivu alkoi kukkia ja aloin syödä jokavuotiseen tapaani antihistamiinia. Ihme ja kumma, iho-oireet vähenivät huomattavasti. Lopulta menin ihotautilääkärille joka veti tylpällä kynällä viirun käsivarteeni ja sanoi että odotellaan hetki. Meni muutama minutti ja ihooni nousi kohollaan oleva punainen viiru. Lääkäri antoi diagnoosin: krooninen urtikaria.

Minun tapauksessani tämä on sekoitus dermografismia, tärinäurtikariaa, paineurtikariaa sekä kylmäurtikariaa. Niistä tarkemmin tulevissa kirjoituksissani.

Olen myös aika-ajoin saanut angioödeemaa varsinkin sormiini ja välillä huuliini. Varsinkin jos laitan vaikka lenkkareita jalkaan ja autan kantapään sormella kenkään, saattaa sormi turvota ihan pinkeäksi. Tätä harvemmin tapahtuu jos olen muistanut ottaa antihistamiinin.

Olen sairastanut tautia nyt neljä vuotta. Oireet ovat hieman heikentyneet ensimmäisestä vuodesta, mutta pysyneet samana jo kolmisen vuotta. Antihistamiini on ainoa asia, joka auttaa oireisiin ja onneksi auttaa. On aikoja, jolloin oireet pahenee. Se ottaa päähän, koska kutina on erittäin epämiellyttävää.

Olen päättänyt olla murehtimatta tätä sairautta. Koska mitä se auttaisi jos tätä joka päivä harmittelisin. Tietenkin välillä suututtaa, kyllästyttää, surettaa ja harmittaa, mutta pysyvää mielentilaa en anna niistä tulla.

Tarkistettu 22.12.2016

Updated: 19-06-2017